Ottelun lähetessä tunnelma alkoi kohota ja kysymyksiä sateli. Reppu katsoi parhaaksi kertoa jotakin pesäpallosta: vastakkain on kaksi joukkuetta, joista toinen lyö palloa ja toinen ottaa sitä kiinni. Välillä osia vaihdetaan, eli äsken lyömässä ollut joukkue menee kiinniottamaan palloa ja kiinniottamassa ollut joukkue siirtyy lyömään palloa.
Jos lyönnissä onnistuu hyvin, ehtii oman joukkueen pelaaja juosta yhdeltä pesältä toiselle pesälle. Jos pelaaja pääsee neljä kertaa peräkkäin pesältä toiselle, saa joukkue siitä pisteen, jota pesäpallossa kutsutaan juoksuksi. Yksi tapa tehdä juoksu on myös niinsanottu kunnari, mutta siihen asiaan Reppu lupasi palata joskus toiste.
Reppu piirsi vielä isolle paperille kuvan pesäpallokentästä.
”Tältä kenttä näyttää, jos lintu katselee sitä taivaalta”.
Pörttö mietti itsekseen, mitä järkeä oli piirtää härälle tuollainen kuva; millä tässä lennät, kun ei ole edes siipiä!
”Kun joukkue ottaa palloa kiinni, sijoittuvat sen pelaajat ympäri kenttää”, Reppu tiesi. ”Heille on myös annettu hassuja nimiä, kuten koppari, polttaja, pesävahti ja lukkari”. ”Ei sentään talonpoika ja kuppari” lohkaisi Kooli, joka muisteli koirien esikoulussa oppimaansa lorua.