Kohta oli peli taas täydessä tuoksinassa. Nähtiin monenlaisia hienoja lyöntejä, nopeita juoksuja ja taitavia koppeja. Yhdessä vaiheessa Peikkojen pelaaja oli juuri ehtimässä viimeiselle pesälle, jonka nimi on kotipesä. Mutta askel ennen määränpäätä Ilveksen pelaajat ehtivät toimittaa pallon kotipesään. Silloin katsomosta huudettiin ”palo”!
”Soittakaa palokunta”, karjaisi Höpö.
Reppu oli oppinut koulun liikuntatunnilla, että pesäpallokentälle ei tarvita palomiehiä ja vesiletkuja, vaikka välillä huudetaankin ”palo”. Palo tarkoittaa sitä, että lyöntivuorossa olevan joukkueen pelaaja ei ehdi pesälle ennen kuin vastaanottava joukkue on toimittanut pallon sinne.
Juuri ennen ottelun loppua syntyi ratkaisu. Simo Lynx onnistui läpilyönnissä. Sen turvin useampi Ilveksen pelaaja ehti kiertää kaikki pesät ja kerätä yhden lyönnin turvin monta pistettä joukkueelleen. Läpilyönti ei onneksi tarkoita sitä, että pallo olisi mennyt jonkun Peikkojen pelaajan mahasta läpi. Kysymys on lyönnistä, jossa pallo meni koko kentän läpi niin, ettei kukaan Peikkojen pelaajista onnistunut nappaamaan sitä kiinni.
Ottelun päättyessä joukkueet kokoontuivat riveihin ja huusivat toisilleen hei-hei-hei. Vihollisuudet oli unohdettu ja näillä huudahduksilla haluttiin kiittää toisia hienosta ja rehdistä ottelusta.