Reppu kävi kuusen juurella vielä tarkistamassa, että kaikkien lahjat on varmasti tallella. Jok’ikinen löytyi! Joulu oltiin lahjojen puolesta valmiita vastaanottamaan.
- Vaan mitä sitä sitten syödään huomenna, lausahti Pörttö.
- Eikös päivällä popsita riisipuuroa, sehän on perinne, ehdotti Reppu.
- Ihan tyhmää, riisipuuroa, yök, mä en tykkää riisipuurosta, kertoi Höpö mielipiteenään.
- Mitä jos puuroon piilotettaisiin yhden mantelin sijasta sata mantelia, ja pantaisiin sinne lisäksi vielä sata rusinaa, kysyi Reppu.
- Jee, tehdään niin, mä haluun riisipuuroa!, huudahti Höpö.
Lopuksi oli päätettävä isosta ruokailusta, joka tapahtuu, kun vieraat ovat saapuneet.
Koska ajatus kinkuista ja laatikoista ei saanut kannatusta, päätettiin viettää meksikolainen joulu ja tarjoilla pääruuaksi tortilloja. Höpö innostui omasta ideastaan niin, että kipaisi hakemaan Pörtön sombreron, ja upposi siihen miltei kokonaan.
Jälkiruuan keksiminen osoittautui hankalaksi rastiksi, kunnes Pörttö äkkäsi:
- Reppu tekee uuninvuokaan pullataikinapohjan, samanlaisen kuin mustikkapiirakkaan. Sitten taikinaan upotetaan nameja – hedelmäkarkkeja, vaahtokarkkeja, salmiakkia, suklaita, lakuja, ja mitä nyt mieleen tulee, jonka jälkeen koko komeus pannaan uuniin lämpiämään. Lopuksi jokainen voi laittaa paistoksen päälle jäätelöä, kinuskikastiketta, hilloa tai siirappia oman makunsa mukaan.
- Vähän kuin italialainen pizza, mutta jälkiruokaherkkuna, kiteytti Reppu. Onko sillä jotain ikiomaa nimeä?
- Se on Suomalainen tango, totesi Pörttö tovin tuumattuaan.
Jälkiruoka oli keksitty! Reppu arvasi, että Pörtön nimiehdotuksessa piili joku syvempi oivallus, muttei käynyt utelemaan, koska kello löi puoltayötä. Nimiasia sai jäädä leijumaan ilmaan, myöhemmin selvitettäväksi salaisuudeksi.