Jokaisen ottelun kohokohtia on väliaika, jolloin pelaajat käyvät pukuhuoneessa lepäämässä ja yleisö säntää kioskille. Joku syö makkaran, toinen tilaa kahvin tai mehun.
”Ottaako Höpö korvapuustia?”, Reppu kysyi.
”En mä sitä halua, sehän sattuu!”
”Höh-höh-höö” hekotteli Pörttö ja mietti samalla, että hän antaa muiden tilata ensin ja ottaa sitten kaiken, mikä muilta jää.
Höpö sai marjapiirakan, Reppu otti tikkukaramellin ja pillimehun. Kun tuli Koolin vuoro tilata niin se halusi luun. Kioskin täti kysyi, että pannaanko kaikilla mausteilla. Kooli ei ymmärtänyt kysymystä ja nyökytti vain kuonoansa. Kohta sille ojennettiin luu, jonka päällä oli sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia.
Aurinko paistoi täydeltä terältä ja kaverukset asettuivat nurmelle nauttimaan herkuista. Myös Pörttö sai haluamansa, kun täti toi sille kahdeksan makkaraa, kulhollisen ranskanperunoita ja ämpärillisen vettä. Siinä se istui kuin intiaanipäällikkö, vain sulkahattu puuttui.
