Kaikki kiljuivat innosta, eikä ihme, sillä Taiston sydän on yhtä lämmin kuin joulupukilla. Eikä tässä vielä kaikki: Taisto on monessa asiassa veljeään viisaampi. Hän ei esimerkiksi kysele ”onko täällä kilttejä lapsia”, koska tietää, että jokainen lapsi on pohjimmiltaan kiltti.
Taisto ei myöskään tule lahjasäkki olalla, koska hän ei tuo tavaraa, vaan vie sitä pois!
- Katsokaa, Taisto on saanut uuden auton!
- Aivan kaa-aamean iso!
- Kääk, kuinka tuollaista jättiläistä pystyy kukaan hallitsemaan!
Lapset huudahtelivat ihastuksissaan katsellessaan ikkunasta kadulle. Siellä Taiston menopeli kylpi talvisen iltapäivän auringonsäteissä.
Taisto käy hurjaa kamppailua kaikkea turhaa vastaan. Hänen autossa on kolme osastoa: roskien supernielijä, kierrätyskeskukseen toimitettavien tavaroiden osasto sekä toisiin koteihin vietävien lahjojen tila.
Reppu totesi, että roskilla ei Taistoa nyt kuormiteta; Pörttö oli luvannut vetää kaatopaikalle kuormallisen sinne kuuluvaa, jahka päästään lähemmäs kevättä. Paljon olikin taas kertynyt turhaa roinaa.
Kierrätykseen toimitettavat tavarat oli pakattu ruskeisiin säkkeihin, kun taas koteihin vietävät esineet olivat siistissä järjestyksessä olohuoneen lattialla. Taisto alkoi nostella niitä tottunein käsin. Samalla hän mutisi muistamiaan tarpeita eri puolilta Suomea iPad kädessään. Sen skriinillä Taiston sormet soljuivat sulavasti samalla, kun tavaroita alettiin jo kantaa porukalla autolle.
Taiston näppien notkeus hämmästyttää ottaen huomioon, että hän on vain kaksi vuotta joulupukkia nuorempi, eli 534 vuotta. Notkeuden takana on ahkera musisointi kitaralla, viululla ja huilulla. Sitä paitsi musisointi ei vain pidä sormia vetreinä – se kehittää myös aivoja mitä suurimmassa määrin. Ei siis ihme, että Taisto on mieleltään valpas kuin lapsi.
