Katsomo oli jo pullollaan, kun kaverukset saapuivat paikalle.
”Jaa-ha”, aprikoi Reppu, ”taitaa olla hutunkeitto käynnissä”.
”Puuroa! Njam! Kohta saadaan puuroa!”, intoili Pörttö.
”Väliajalla vasta syödään”, toppuutteli Reppu ja kertoi, että hutunkeitoksi kutsutaan sellaista leikkisää tapaa, jolla päätetään, kumpi joukkueista menee ensiksi lyömään palloa.
”Pöh”, huokaisi Pörttö pettymys äänessään.
Vaikka peli ei ollut vielä alkanut, kaikui katsomosta torvien ja rumpujen pärinää, erilaisia kättentaputuksia sekä monenlaisia huudahduksia. Kummallakin joukkueella oli selvästi omat kannattajansa. Nämä tukivat huudoillaan omia joukkueitaan ja hyväntahtoisesti nälvivät vastustajaa. Missä yhdet huusivat ”Peikot on rautaa”, kuului toiselta suunnalta, että ”peikko on heikko”. Ja kun joku huusi, että ”Ilves on peto, lyödään vaikka veto”, niin heti perään kaikui, että ”Ilves on mirri, viedään siltä nirri”.