”Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki…”
…Reppu hyräili paketoidessaan pähkinäsuklaakeksejä…tuosta vielä vähän silkkinauhaa ympärille, hän tuumi puoliääneen, ja sitten kortti teipillä kiinni. Äiti oli saava Repun leipomia herkkuja, joista hänen tiedettiin niin kovasti pitävän.
Suuri pöytä oli täynnä kartonkia, koristeita, kimalteita ynnä muita tykötarpeita. Oli naruja, puukyniä, teippiä, lehdistä leikattuja kuvia – Herra paratkoon, kaikkea mistä touhukas tonttu voi unelmoida. Taisi olla myös rulla serpentiiniä, vaikka se kuuluukin vappuun. Mitään ei oltu ostettu: tarvikkeet olivat löytyneet kaapeista ja laatikoista, jotka oli käännetty ylösalaisin ja kerätty kasaan kaikki käyttökelpoinen.
Elettiin jouluvalmistelun viimehetkiä, aatonaattoa.
Ruufus-koira haukahti ja säntäsi ulko-ovelle. Siitä tietää, että oven takana tapahtuu jotakin epätavallisesta. Höpö raotti ovea – ja toden totta, sieltähän se pilkisti, Taiston pää!
Taistolla oli pitkä valkea palttoo, jonka liepeissä ja hihoissa oli punaiset resorit. Päässä törötti puuhkalakki, valkoinen niin ikään. Myös lakissa oli punainen resori. Tarkemmin katsoen Taiston vaatteet olivat samanlaiset kuin joulupukilla. Paitsi että se, mikä pukilla on valkoista, on Taistolla punaista, ja mikä pukilla on punaista, on Taistolla valkoista. Parta Taistolla on punainen, aivan kuin joulupukin nuttu.
Tämä eräänlainen yhdennäköisyys joulupukin kanssa ei ole sattumaa. Taisto on näet joulupukin veli.