”Kas, ei se aurinko koskaan varsinaisesti nouse tai laske”, aloitti Taisto. ”Kunhan olla möllöttää omalla paikallaan avaruudessa toki jatkuvasti liikkuen suhteessa muihin planeettoihin”.
- Sinähän satuilet kuin veljesi konsanaan, Höpö keskeytti.
- Pitelepä hetki huuliasi, veikkoseni, ja anna mielesi aueta. Asioista perillä olevat ovat kertoneet minulle, että maapallomme pyörii loputtomasti, jonka vuoksi emme näe koko ajan aurinkoa. Kun alamme nähdä aurinkoa, niin sanomme sen nousevan. Kun pallomme jatkaa pyörimistä, emmekä kohta taas näe aurinkoa, niin sanomme sen laskevan.
- No, milloin me sitten nähdään aurinko, tivasi Höpö.
- Se riippuu siitä, missäpäin maapalloa olemme ja mikä vuodenaika on, kertoi Taisto.
- Eihän tuossa ole mitään järkeä!
- Järkeä tai ei, mutta näin se vaan on.
Reppu ajatteli, että nyt on viisainta puhaltaa peli poikki, muuten Höpö menettää kokonaan tasapainonsa.
- Meille on koulussa kerrottu samaa, mistä Taisto puhelee, sanoi Reppu. Ehdotan, että heti joulupäivänä tutkitaan yhdessä kirjoja, niin selviävätpä nämä aurinkoasiat meille perin juurin.
- Sopii minulle, totesi Pörttö, kunhan siellä kerrotaan myös kesä- ja talviajasta.
Pörttö kuuluu niihin, jotka puhuvat harvoin ja harkiten, mutta kun puhuvat, ovat puheet silloin punnittuja. Sellaisia kannattaa kuunnella erityisen herkällä korvalla.
