Kaupunki kylpi valossa, Esplanadin puistossa tiivistyi kesä. Kaikki kynnelle kykenevät olivat kömpineet ulkoilmaan liittyäkseen sen lempeään virtaan. Ainoastaan Runeberg tönötti jäykkänä ja vieläpä pitkän palttoon alla. Onneksi se on kuitenkin vain patsas!

Reppu ja Höpö olivat matkalla Kappelin lavalle kuulemaan Vinkulelu-orkesteria. Aikaa oli varattu niin, että ennen konsertin alkua ehtisi syödä vaikka 12-palloisen jäätelötöttörön. Harmillisesti lapsen mahaan mahtuu kerralla vain kolme palloa.

Jäätelöt käsissä ystävykset siirtyivät puistoon. Koska tyhjiä penkkejä ei ollut, päätyivät he istumaan viekkaanoloisen turilaan viereen. Tyypin turkissa oli tummia saarekkeita, joista yksi ympäröi hännän tyveä ja toinen vasenta silmää. Otus ei puhunut mitään, sen kun vain nyökkäsi merkiksi, että Reppu ja Höpö olivat tervetulleita.

Ei toviakaan kun Höpö jo suputti Repun korvaan jotakin uskaltamisesta. Kun Reppu ei yleisessä hälyssä saanut supinasta selvää, vastasi hän ”totta kai”! Tämä rohkaisi Höpön juttusille.