Josko oli Ruufus musisoinut monenlaisella vempeleellä, sama koski tuota lavalle kiivennyttä orkesteria. Keulahahmo soitteli lääkepurkkia, ongenvapaa, pahviputkea ja sählypalloa. Vinguttipa vielä mehupillillä Maamme -laulun tuon aiemmin mainitun Runebergin kunniaksi. Kerrassaan taiturimainen suoritus, jonka yleisö palkitsi runsain aplodein.
Jopa Ruufus vaikutti ällistyneeltä ja mutisi puoliääneen jostakin Intian ihmemiehestä. Höpön mielestä pellavapäinen solisti ei tosin vastannut sitä mielikuvaa, mikä hänellä intialaisista oli. Vaan ehkäpä matkailu on avartanut Ruufuksen maailmankuvaa niin, ettei tavallinen tallaaja voi millään ymmärtää kaikkia sen puheita, päätteli Höpö.
Konsertin jälkeen Repun ja Höpön oli määrä mennä kotiin, jossa Repun isosisko Alli hääri jo keittiössä. Pientä ihmetystä herätti se, että Ruufus ei vaikuttanut lainkaan siltä kuin olisi eroamassa uusista ystävistään. Merkit olivat aivan päinvastaiset: kuultuaan jonkun Allin panneen perunoita tulelle pyysi se Reppua soittamaan tälle ja tiedustelemaan, olisiko mahdollista saada muusia! Taidettiin saada uusi perheenjäsen, tuumasi Höpö, ja krapsutti huomaamatta päälakeaan.
