- Kädet ylös, olivat Ruufuksen ensimmäiset sanat Allille, kun tämä raotti ovea.
- Housut alas, Alli vastasi välittömästi.
Tuosta hetkestä lukien oli selvää, että näiden kahden välille oli kehittyvä oma erityislaatuinen yhteys.
Muusi oli sellaista kuin sen olla pitää, silkkisen pehmeää, milteipä juoksevaa, jota valmistettaessa ei oltu säästelty kermaa. Eikä siinä vielä kaikki. Alli oli tehnyt sen kaveriksi pataa, johon oli leikattu naudanlihasta kuutioita sekä porkkanapaloja, jotka muistuttivat paksuja kolikoita.
Repun mieleen oli jäänyt Ruufuksen mainitsema Kalkutta, josta hän päätteli Ruufuksen käyneen Intiassa.
- Osaatko kertoa meille Ruufus jotakin intialaisten syömisestä?
- Paljonkin. Kokonainen ilta ei riittäisi kaiken kertomiseen.
Esimakua saatiin joka tapauksessa sikäläisistä ruokailutottumuksista. Selvisi että Allin pata olisi ollut huomattavasti laihempaa, jos olisi ruokailtu Intiassa, sillä lehmä on siellä pyhä eläin jota ei syödä.
- Miten lehmä tähän liittyy, huudahti Höpö. Allihan väitti, että padassa on naudanlihaa!
Alli selitti, että nauta tarkoittaa naaraspuolista lehmää, ja niin sitä opittiin taas jotakin uutta.
Ruufus kertoi vielä, että intialaiset tapaavat syödä lattialla istuen. Ruufuksen mukaan he eivät myöskään käytä veistä tai haarukkaa, vaan ottavat ja panevat ruuan suuhunsa kädellään. Mutta ehdottoman tärkeää on, että siihen käytetään vain oikeaa kättä. Repusta tämä kuulosti epäreilulta – hän kun on sattunut syntymään vasenkätiseksi.
