Hetken päästä puiden lomasta ilmestyi ystävysten vanha tuttu, professori Viisasmäki. Tämä etsiskeli vapaaehtoista, joka haluaisi muuttua rantaleijonaksi. Höpö ilmoittautui siltä seisomalta vaikka pitikin itseään jo valmiiksi sellaisena: onhan hän leijona, joka juuri oli rannalla.
Viisasmäen kädessä oli kaksi pilleriä, oranssi ja violetti. Toinen niistä pullistaa lihakset paksuiksi tehden kenestä hyvänsä voimamiehen. Kun aikanaan haluaa palata takaisin omiin mittoihinsa, nielaisee vain toisen pillerin ja homma on sitä myöten selvä. Näin Viisasmäki väitti.
Höpö ei tapojensa mukaan kuunnellut ohjeita loppuun, vaan sieppasi pillereistä ensimmäisen ja hujautti kurkusta alas. Kohta Höpö-parka suli silmissä langanlaihaksi. Eikä aikaakaan kun pöksyt putosivat nilkkoihin ja Ruufus siinä vieressä vielä irvaili, että ”kädet ylös”!
Oli onni, että professorin pillerit toimivat myös käännetyssä järjestyksessä. Kun Höpö söi sen jäljellä olevan, pullistui hän kohta takaisin omaksi itsekseen. Nyt voitiin hyvillä mielin kasata kimpsut ja kampsut sekä suunnata kohti kotia.
Hädin tuskin oli kotiovi suljettu, kun Ruufus jo lösähti pitkällensä portaikon viereen. Samassa se vaipui syvään uneen. Kuinka pitkän ajan univelkoja alettiin nyt maksaa, siitä tuskin tiesivät muut kuin merirosvolaivan kummitukset. Unissaan Ruufus taisi palata vielä reissuilleen, koska kuorsauksen keskeltä erottuivat ainakin sanat skuutti ja kryssi. Skuutti on sellainen isopurjetta säätävä köysi, vähän niin kuin veneen jarru ja kaasu. Kryssillä taas tarkoitetaan vastatuuleen purjehtimista.
- Siinä se nyt vetelee hirsiä kuin olisi kuulunut tänne aina, tuumi Alli.
- Tänne se kuuluu, niin se vain on, lausahti Reppu kuin itsekseen.
- Onkohan sillä siksi tuo silmän ympärys niin musta, että se on valvonut liikaa, kysyi Höpö.
- On sen täytynyt olla syntymästä saakka tai sitten se on valvonut vain yksi silmä auki, totesi Reppu.
Samalla Reppu iski vasenta silmäänsä Allille, joka vastasi siihen lämpimästi hymyillen.