Mikä se sellainen hellepäivä on, jolloin ei mennä uimaan? Ei yhtikäs mikään. Ruokailun jälkeen kasattiinkin uimavehkeet ja suunnattiin rannalle. Tosin kohta Alli jo katui päätöstään liittyä joukkoon: Höpön säkistä oli tullut sen hauiksille liian painava ja Alli joutui nyt raahaamaan säkkiä otsa märkänä.
Höpö oli viime aikoina potenut tavarankeräämistautia, joka on hyvin yleinen ja vakava sairaus. Taudinkuvaan kuuluu himo saada kaupasta kaikenlaista, josta ei kuitenkaan ehdi myöhemmin nauttimaan. Vähitellen kaikki aika menee tavaroiden nostelemiseen ja järjestämiseen. Lopulta oma kotikaan ei tunnu enää kivalta, koska kaikki paikat ovat rojua pullollaan ja tavarasta on tullut tärkeämpää kuin asukkaista. Onnellista asiassa on, että taudista voi parantua, kunhan ensin hoksaa, ettei tavaraa kannata hamuta.
Kun Höpön kassi perillä avattiin, löytyi sieltä muun muassa uimalakki, uimalasit, snorkkeli, käsiräpylät, korvatulpat, uintitossut ja nenälukko. Harmillisesti vaan uimahousut olivat unohtuneet kotiin!
Alli keksi ratkaisun ongelmaan. Höpö riisui T-paitansa ja pujottautui siihen työntämällä jalat hihoihin. T-paidan helma vedettiin lujasti ihoon kiinni tekemällä solmut lonkkaluiden päälle. Kaula-aukko saatiin kiinni Höpön tuomalla nenälukolla.
- Siitäs näet, että tavarasta on hyötyä, huudahti Höpö Allille voitonriemuisena.
Ruufus osoittautui melkoiseksi vesipedoksi. Koiraa hän käytti tyylinä vain silloin, kun leikittiin uimakoulua. Muuten hän veteli kuin aikamies: välillä sammakkoa, välillä selkää ja erityisesti kroolia. Kokeilipa hetken myös perhostyyliä, tosin siinä näytti olevan vielä hivenen petrattavaa.
